I visited
Turku, Europian Capital of Culture 2011. I was impressed of the white views on my way, the railways and trains and exhibits in Turku. And the most important thing was to spend time with our daughter who studies and lives in Turku.
Poesie is a painting by
Otto Mäkilä, one of my favorities in the Finnish art history.
____
Matkalla Turkuun ja siellä..
rautatieasemat ja junat ovat kiehtovia..
ja junat kulkivat ja melkein aikataulussa - joku sanoi että jos tamperelainen bussi on Nysse niin juna on Josse..
..maisemat matkan varrella hämmentävän valkoisia ja kirkkaita,
..tyttären kanssa Wäinö Aaltosen museossa,( kuvassa
Riikka Lenkkerin teos )
..ja joku on hiihtänyt Aurajoen jäällä...
Kuoleman monet kasvot näyttelyssä
Wäinö Aaltosen museossa on esillä liikaa luuranko- ja pääkalloaiheita, se tekee ripustuksen tylsäksi. Useita upeita teoksia siellä kyllä on, kuten kuvassa oleva
Ulla Virran maalaus. Hän tekee paljon puupiirroksia ja oli kiinnostavaa nähdä häneltä maalaus, jossa tunnistan hänen tekniikasta riippumattoman ilmaisunsa ja viivansa
Vesa-Pekka Rannikolla on omintakeinen tapa tehdä teoksia läpivärjätystä kipsistä. Hän tekee veistoksia, joissa on maalauksellinen pinta ja väreillä merkittävä rooli, kerrassaan hienoja teoksia joissa kuvanveiston ja maalauksen raja hämärtyy!
Hans -Christian Bergin teokset ovat yllättäviä, niissä on värin ja valon merkitys suuri. Joskus teokset hauskasti lähenevät kitchiä, mikä jollakin tavalla tekevät niistä inhimillisempiä ja "ei niin totisia"?
Harmittelin kun en ottanut kuvaa
Heikki Marilan asetelmasta, minusta se kuvasi kaiken katoavuutta paremmin kuin monet muut näyttelyn teokset.
Ehkä odotin näyttelyltä liikaa.
Yläkertaan menimme ilman odotuksia ja siellä on esillä nuorten kuvataideakatemian opiskelijoiden valokuvia (
Valokuvakeskus Peri ) Unkarista. Hienoja, oivaltavia ja yllättäviä töitä.
Turun taidemuseossa Otto Mäkilän teosten näyttely on hieno kokonaisuus taiteilijan omaperäisestä ja vaikuttavasta tuotannosta. Ja ripustuksena napakka ja tiivis.
Poesie ( yläkuvassa) on yksi tämänhetkisistä lempiteoksistani suomalaisessa taidehistoriassa.
Logomon vanhoissa veturitalleissa tapahtuu tänä vuonna paljon. Nyt olin katsomassa uutta valokuvataidetta. Monet kuvat, kuten esim
Sanni Sepon, Susanna Majurin ovat vaikuttavia. Tila on hieno, mutta haastava: näyttelyista ja ripustuksesta tulee helposti hajanainen.
