Sivut

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Poesie




I visited Turku, Europian Capital of Culture 2011. I was impressed of the white views on my way, the railways and trains and exhibits in Turku. And the most important thing was to spend time with our daughter who studies and lives in Turku.

Poesie is a painting by Otto Mäkilä, one of my favorities in the Finnish art history.
____



Matkalla Turkuun ja siellä..






rautatieasemat ja junat ovat kiehtovia..
ja junat kulkivat ja melkein aikataulussa - joku sanoi että jos tamperelainen bussi on Nysse niin juna on Josse..









..maisemat matkan varrella hämmentävän valkoisia ja kirkkaita,
..tyttären kanssa Wäinö Aaltosen museossa,( kuvassa Riikka Lenkkerin teos )
..ja joku on hiihtänyt Aurajoen jäällä...










Kuoleman monet kasvot näyttelyssä Wäinö Aaltosen museossa on esillä liikaa luuranko- ja pääkalloaiheita, se tekee ripustuksen tylsäksi. Useita upeita teoksia siellä kyllä on, kuten kuvassa oleva Ulla Virran maalaus. Hän tekee paljon puupiirroksia ja oli kiinnostavaa nähdä häneltä maalaus, jossa tunnistan hänen tekniikasta riippumattoman ilmaisunsa ja viivansa
Vesa-Pekka Rannikolla on omintakeinen tapa tehdä teoksia läpivärjätystä kipsistä. Hän tekee veistoksia, joissa on maalauksellinen pinta ja väreillä merkittävä rooli, kerrassaan hienoja teoksia joissa kuvanveiston ja maalauksen raja hämärtyy!
Hans -Christian Bergin teokset ovat yllättäviä, niissä on värin ja valon merkitys suuri. Joskus teokset hauskasti lähenevät kitchiä, mikä jollakin tavalla tekevät niistä inhimillisempiä ja "ei niin totisia"?
Harmittelin kun en ottanut kuvaa Heikki Marilan asetelmasta, minusta se kuvasi kaiken katoavuutta paremmin kuin monet muut näyttelyn teokset.
Ehkä odotin näyttelyltä liikaa.
Yläkertaan menimme ilman odotuksia ja siellä on esillä nuorten kuvataideakatemian opiskelijoiden valokuvia ( Valokuvakeskus Peri ) Unkarista. Hienoja, oivaltavia ja yllättäviä töitä.

Turun taidemuseossa Otto Mäkilän teosten näyttely on hieno kokonaisuus taiteilijan omaperäisestä ja vaikuttavasta tuotannosta. Ja ripustuksena napakka ja tiivis.
Poesie ( yläkuvassa) on yksi tämänhetkisistä lempiteoksistani suomalaisessa taidehistoriassa.

Logomon vanhoissa veturitalleissa tapahtuu tänä vuonna paljon. Nyt olin katsomassa uutta valokuvataidetta. Monet kuvat, kuten esim Sanni Sepon, Susanna Majurin ovat vaikuttavia. Tila on hieno, mutta haastava: näyttelyista ja ripustuksesta tulee helposti hajanainen.

4 kommenttia:

  1. On mielenkiintoista nähdä mitä suomen taitelijat tekevät, kiitos!

    VastaaPoista
  2. Your blog is interesting, has left a great impression.
    Best wishes
    Jonas

    VastaaPoista
  3. Minun pitää häpeäkseni tunnustaa, etten ole vielä käynyt noissa näyttelyissä. Olen vähän niin kuin säästellyt niitä, mutta Kuoleman kasvot pitää nyt pian käydä katsomassa.

    VastaaPoista
  4. Thank you Marja-Leena and Jonas:)
    Kirjailijatar,
    hienoja näyttelyitä kuten kulttuuripääkaupungissa pitääkin!

    VastaaPoista