Sivut

lauantai 26. helmikuuta 2011

Yhtenä päivänä






..kävin Helsingissä. Huomasin että kaupungilla luistellaan ja että Marimekolla on uusi liike, Marikulma.
Pettymyksekseni huomasin parin museon, Hakasalmen ja Amoksen, olevan suljettu tiistaisin.
En lannistunut tästä ja kävelin päättäväisesti Temperaan väriostoksille.
Ja kas, puupiirrosvärit olivat tarjouksessa, jihaa!

Innoissani kuljin Design-museolle, jossa hyväksi kääntynyt onneni jatkui.
Avoin 140 näyttelyn merkeissä Vietettiin avoimia ovia työpajojen ja tapahtumien merkeissa.
Oli hauskaa katsella 60- ja 70-lukujen suomalaista muotoilua, sarpanevaa ja marimekkoa, ja olipa siellä se niin tuttu ufo-ilmankostutinkin!
Opiskelijoitten näyttelyssä kiinnostivat Helsinki schoolin taiteilijoitten valokuvat. Ne ovat maineensa veroisia ja pysäyttäviä. Kuvat ovat upeita ja sileitä ja tip top - ja hups, ovatko ne liian täydellisiä?

Design-museon ihanan mud caken ja kahvin jälkeen pistäydyin TM galleriaan.
Ja mitä ihmettä, löytyi valokuvia Afrikasta, Beninistä. Valokuvaja Kaisu Aro oli ollut Villa Karon redidenssitaiteilijana, kun Beninissä oli koettu tulva. Hän järjesti kylän avustustoimintaa ja kuvasi paitsi tulvan koettelemaa kylää myös Beninin voodoo-kulttuuria.
Afrikka sydämessäni en osaa sanoa näyttelystä mitään järin objektiivista.
Näyttelyn valokuvat ovat ainakin ihastuttavia hetken kuvia. Sellainen on mun mielestä parasta ja aidointa valokuvaa.
Tässä näyttelyssä maalari on ottanut kameran välineekseen ja tarttunut hetkeen. Tuloksena on viehkoa ja autenttista ja rosoista valokuvaa.

Forsblomille menin vähän kapinallisena. Mikä se on mahtavan galleristin valta poimia tuoreista (kuvataideakatemiasta) juuri valmistuneista lupauksista se oma suosikkinsa ja tehdä hänestä tähti?
Tuohtuneesta ennakkoasenteestani huolimatta Jenni Hiltusen työt lumosivat minut. Niissä ei ole mitään liikaa, niissä on tunnistettavaa ja yllättävää ja värien hallintaa sekä hyvin sattumanvaraislta vaikuttavaa maalausta. Teosten lähtökohtana ovat mm. mainosvalokuvat ja kritisoivat nykyajan kauneusihanteita ja pinnallisuutta.

Muuten, ihan huimat valumat teosten reunoilla...

Ja hienoa, että lähes kaikki teokset on myyty!


Jenni Hiltusen maalauksia Forsblomin galleriassa/
Paintings by Jenni Hiltunen, Forsblom Gallery

Forsblomilla juttelin toisen näyttelyvieraan kanssa Helsingin näyttelytarjonnasta ja hän suositteli käyntiä Ateneumissa. Näyttelyn teema, Arjen sankarit, ja realismi aikakautena ei totta puhuen houkutellut, vaikka minulle oli hyvä ystäväkin näyttelyä suositellut.
Menin kuitenkin ja onneksi. Näin sitä voi taiteen ihmeellisessä maailmassa yllättyä iloisesti. Yleisöä oli paljon ja se kuten teoksetkin olivat kansainvälisiä. Ripustus on oivaltava, siinä yhdistetään virkistävästi vanhoja valokuvia, elokuvaa ja maaluksia tiiviinä ryhminä ja huoneet on jauttu selkeästi aihepiireittäin.
Vahinko että valokuvaaminen on tässäkin näyttelyssä kielletty.
Miksiköhän muuten, monissa museoissa, mm. MoMa ja Eremitaasi, saa kyllä kuvata.

-----------

I visited Helsinki on the other day. I noticed that they skate in the city.
Marimekko has got a brand new store in the down town.
I also noticed that some of the museums I had planned to visit, were closed. Fortunately the Design museum, TM gallery and Forsblom gallery were open.
I found the paintings of Jenni Hiltunen intrigueting and vividly painted.
And last but not least I visited the Ateneum and extremely well built exhibition The Illusions of Reality. I had no expectations of it beforehand and I was surprised of its beauty and diversity.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti