Sivut

lauantai 26. helmikuuta 2011

Yhtenä päivänä






..kävin Helsingissä. Huomasin että kaupungilla luistellaan ja että Marimekolla on uusi liike, Marikulma.
Pettymyksekseni huomasin parin museon, Hakasalmen ja Amoksen, olevan suljettu tiistaisin.
En lannistunut tästä ja kävelin päättäväisesti Temperaan väriostoksille.
Ja kas, puupiirrosvärit olivat tarjouksessa, jihaa!

Innoissani kuljin Design-museolle, jossa hyväksi kääntynyt onneni jatkui.
Avoin 140 näyttelyn merkeissä Vietettiin avoimia ovia työpajojen ja tapahtumien merkeissa.
Oli hauskaa katsella 60- ja 70-lukujen suomalaista muotoilua, sarpanevaa ja marimekkoa, ja olipa siellä se niin tuttu ufo-ilmankostutinkin!
Opiskelijoitten näyttelyssä kiinnostivat Helsinki schoolin taiteilijoitten valokuvat. Ne ovat maineensa veroisia ja pysäyttäviä. Kuvat ovat upeita ja sileitä ja tip top - ja hups, ovatko ne liian täydellisiä?

Design-museon ihanan mud caken ja kahvin jälkeen pistäydyin TM galleriaan.
Ja mitä ihmettä, löytyi valokuvia Afrikasta, Beninistä. Valokuvaja Kaisu Aro oli ollut Villa Karon redidenssitaiteilijana, kun Beninissä oli koettu tulva. Hän järjesti kylän avustustoimintaa ja kuvasi paitsi tulvan koettelemaa kylää myös Beninin voodoo-kulttuuria.
Afrikka sydämessäni en osaa sanoa näyttelystä mitään järin objektiivista.
Näyttelyn valokuvat ovat ainakin ihastuttavia hetken kuvia. Sellainen on mun mielestä parasta ja aidointa valokuvaa.
Tässä näyttelyssä maalari on ottanut kameran välineekseen ja tarttunut hetkeen. Tuloksena on viehkoa ja autenttista ja rosoista valokuvaa.

Forsblomille menin vähän kapinallisena. Mikä se on mahtavan galleristin valta poimia tuoreista (kuvataideakatemiasta) juuri valmistuneista lupauksista se oma suosikkinsa ja tehdä hänestä tähti?
Tuohtuneesta ennakkoasenteestani huolimatta Jenni Hiltusen työt lumosivat minut. Niissä ei ole mitään liikaa, niissä on tunnistettavaa ja yllättävää ja värien hallintaa sekä hyvin sattumanvaraislta vaikuttavaa maalausta. Teosten lähtökohtana ovat mm. mainosvalokuvat ja kritisoivat nykyajan kauneusihanteita ja pinnallisuutta.

Muuten, ihan huimat valumat teosten reunoilla...

Ja hienoa, että lähes kaikki teokset on myyty!


Jenni Hiltusen maalauksia Forsblomin galleriassa/
Paintings by Jenni Hiltunen, Forsblom Gallery

Forsblomilla juttelin toisen näyttelyvieraan kanssa Helsingin näyttelytarjonnasta ja hän suositteli käyntiä Ateneumissa. Näyttelyn teema, Arjen sankarit, ja realismi aikakautena ei totta puhuen houkutellut, vaikka minulle oli hyvä ystäväkin näyttelyä suositellut.
Menin kuitenkin ja onneksi. Näin sitä voi taiteen ihmeellisessä maailmassa yllättyä iloisesti. Yleisöä oli paljon ja se kuten teoksetkin olivat kansainvälisiä. Ripustus on oivaltava, siinä yhdistetään virkistävästi vanhoja valokuvia, elokuvaa ja maaluksia tiiviinä ryhminä ja huoneet on jauttu selkeästi aihepiireittäin.
Vahinko että valokuvaaminen on tässäkin näyttelyssä kielletty.
Miksiköhän muuten, monissa museoissa, mm. MoMa ja Eremitaasi, saa kyllä kuvata.

-----------

I visited Helsinki on the other day. I noticed that they skate in the city.
Marimekko has got a brand new store in the down town.
I also noticed that some of the museums I had planned to visit, were closed. Fortunately the Design museum, TM gallery and Forsblom gallery were open.
I found the paintings of Jenni Hiltunen intrigueting and vividly painted.
And last but not least I visited the Ateneum and extremely well built exhibition The Illusions of Reality. I had no expectations of it beforehand and I was surprised of its beauty and diversity.

torstai 24. helmikuuta 2011

Tunnustuksia











_______________



Kiitos Helille tunnustuksesta!
Ja vastauksia tunnustukseen liittyen:

1. Milloin aloitit blogisi?
Blogin kirjoittamisen aloitin tästä. Ja tämän nykyisen blogini kirjoittaminen alkoi täältä

2. Mistä kirjoitat blogissasi ja mitä kaikkea se käsittelee?
Taide ja luonto ovat kai ne keskeiset teemat. Kuvaamisessa leikin usein väreillä ja sommittelulla, mutta nämä ovat kuitenkin satunnaisia muistiinpanoja. Nykyisin kirjoitan vähemmän ja kuvaan enemmän. Valokuvalla ja valokuvaamisella on yhä tärkeämpi rooli blogissani ja elämässäni.

3. Mikä tekee blogistasi erityisen?
Tämä blogi kertoo mulle tärkeistä havainnoista ja asioista, tapa tarkastella elämää.

4, Mikä sai sinut aloitaamaan blogin kirjoittamisen?
Uteliaisuus ja halu oppia uutta. Katsoa, mikä on mun tapa tehdä julkisia muistiinpanoja.

5. Mitä haluaisit kirjoittaa blogissasi?
Ylipäätään haluaisin kirjoittaa enemmän, mutta se on työläämpää kuin kuvallinen kertominen, mikä sekin on usein vaikeaa, mutta myös niin hauskaa.

Annan tunnustuksen edelleen Kirjailijattarelle. Hän maalaa sanoin ja kuvin hurmaavassa blogissaan Tuulen naapurina.

________


Thank you Heli for the Gorgeous Blogger award!

I had some questions to answer with the award:

1. When did you start blogging?
It started here and continued here.

2. What is your blog about?
My blog is about art, nature and life - notes of my life and more and more photos..

3. What is special about your blog?
This blog tells about the important little things in my life and how I experiece them.

4. Why did you start blogging?
Because I am curious and want to learn. I wanted to see what is my "public diary".

5.What do you want to write about?
Well, I´d want to write more, but it is harder than making/taking pictures. And that is often difficult, too. But great fun, I love the flow of it!


I`ll give the award to the charming blog Tuulen naapurina
.





tiistai 22. helmikuuta 2011

Sininen uni















..is an old Finnish lullaby( Sininen uni = Blue Dream ), blue and white are the colors of February
Sininen uni, Mikko Kuustonen & Lennikalle Taipale

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

perjantai 18. helmikuuta 2011

Nostalgia



Raumalle teatteriin? Totta se on, mennään katsomaan entisen naapurinpojan kirjoittamaa näytelmää Rauman saaristolaisten elämästä 1800-1900 luvun vaihteessa.
Edellisen kerran kävin Raumalla teatterissa.. hmm.. yli 40 vuotta sitten katsomassa satunäytelmän Sininen lintu. Silloinen teatterirakennus on nykyisin hotelli-ravintola Raumanlinna. Ja se nykyinen teatterirakennus, siellä kävin usein aikoinaan, sehän oli aiemmin kirjasto!












Weekend with nostalgia; going to my old home town for theatre; the building used to be a library as I was young. real life surrealism...

aiemmassa blogissani Raumasta/
in my previous blog about Rauma

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Poesie




I visited Turku, Europian Capital of Culture 2011. I was impressed of the white views on my way, the railways and trains and exhibits in Turku. And the most important thing was to spend time with our daughter who studies and lives in Turku.

Poesie is a painting by Otto Mäkilä, one of my favorities in the Finnish art history.
____



Matkalla Turkuun ja siellä..






rautatieasemat ja junat ovat kiehtovia..
ja junat kulkivat ja melkein aikataulussa - joku sanoi että jos tamperelainen bussi on Nysse niin juna on Josse..









..maisemat matkan varrella hämmentävän valkoisia ja kirkkaita,
..tyttären kanssa Wäinö Aaltosen museossa,( kuvassa Riikka Lenkkerin teos )
..ja joku on hiihtänyt Aurajoen jäällä...










Kuoleman monet kasvot näyttelyssä Wäinö Aaltosen museossa on esillä liikaa luuranko- ja pääkalloaiheita, se tekee ripustuksen tylsäksi. Useita upeita teoksia siellä kyllä on, kuten kuvassa oleva Ulla Virran maalaus. Hän tekee paljon puupiirroksia ja oli kiinnostavaa nähdä häneltä maalaus, jossa tunnistan hänen tekniikasta riippumattoman ilmaisunsa ja viivansa
Vesa-Pekka Rannikolla on omintakeinen tapa tehdä teoksia läpivärjätystä kipsistä. Hän tekee veistoksia, joissa on maalauksellinen pinta ja väreillä merkittävä rooli, kerrassaan hienoja teoksia joissa kuvanveiston ja maalauksen raja hämärtyy!
Hans -Christian Bergin teokset ovat yllättäviä, niissä on värin ja valon merkitys suuri. Joskus teokset hauskasti lähenevät kitchiä, mikä jollakin tavalla tekevät niistä inhimillisempiä ja "ei niin totisia"?
Harmittelin kun en ottanut kuvaa Heikki Marilan asetelmasta, minusta se kuvasi kaiken katoavuutta paremmin kuin monet muut näyttelyn teokset.
Ehkä odotin näyttelyltä liikaa.
Yläkertaan menimme ilman odotuksia ja siellä on esillä nuorten kuvataideakatemian opiskelijoiden valokuvia ( Valokuvakeskus Peri ) Unkarista. Hienoja, oivaltavia ja yllättäviä töitä.

Turun taidemuseossa Otto Mäkilän teosten näyttely on hieno kokonaisuus taiteilijan omaperäisestä ja vaikuttavasta tuotannosta. Ja ripustuksena napakka ja tiivis.
Poesie ( yläkuvassa) on yksi tämänhetkisistä lempiteoksistani suomalaisessa taidehistoriassa.

Logomon vanhoissa veturitalleissa tapahtuu tänä vuonna paljon. Nyt olin katsomassa uutta valokuvataidetta. Monet kuvat, kuten esim Sanni Sepon, Susanna Majurin ovat vaikuttavia. Tila on hieno, mutta haastava: näyttelyista ja ripustuksesta tulee helposti hajanainen.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Hyvää ystävänpäivää!

Happy Friends´ Day!








Yesterday I enjoyed the light and beauty outdoors and print workshop inside..









Today I hope you all are having a happy day!




The 14th of February, St Valentine's Day, is celebrated in Finland as Ystävän Päivä (Friends' Day), and holds none of the romantic conotations as it does in the UK and USA. It is simply a day to send cards to friends, and to wish each other 'Happy Friends' Day'


perjantai 11. helmikuuta 2011

Nämä valkeat päivät


These White Days















I am so happy about having an art workshop this weekend,
hope you´ll have an enjoyful weekend as well:)


keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Slow Train








Urban moods by the rail road--
Lemon Jelly: Slow train

sunnuntai 6. helmikuuta 2011