Sivut

maanantai 19. syyskuuta 2011

Kissan aivastus ja hevosen kuola

Seth Price

Jean-Luc Mylayne


 Carol Bove



Maurizio Cattelan / Christopher Wool

Anya Titov / Giulia Piscitelli

The Black Arch,  Saudi Arabia ( Yksityiskohta teoksesta )


Menin Biennaleen kuin karkkikauppaan, valitsemaan ne ihanimmat  suklaat, fudget ja salmiakit. 
Kaksi aluetta, Giardini ja Arsenale, tarjosivat sekalaisen, omalaatuisen ja vaihtelevantasoisen  taide-elämyksen. Ripustus ja puitteet olivat hienot. Erityisesti Arsenalen vanha varastorakennus pääsi aika ajoin varastamaan shown rosoisine seinineen ja rakenteineen.
Muutaman päivän suodatuksen ja sulattelun jälkeen voi kysyä mitä jäi mieleen, mikä säväytti, kauhistutti tai antoi suurimmat elämykset, mistä sai inspiraatiota tai vaikutteita omaan tekemiseen?

 Vesa-Pekka Rannikko oli tehnyt Suomen paviljonkiin  tyylikkään videoteoksen taiteilijuudesta ( kauhistus mikä sana!) 
se oli taitava, mutta jäi viileäksi. 
Viileän tyylikäs, liian täydellinen oli myös hieno Ruotsin paviljonki luonnon mystiikkaa henkivine teoksineen.
Vaikuttavimpia olivat Saksan palkittu paviljonki, joka naulitsi "kirkon penkkiin" ihmettelemään ympärillä näkyvää ja kuuluvaa "messua". 
Visuaalisesti se ei kuitenkaan sävähdyttänuyt toisin  kuin yllä olevat Pricen teokset, Mylaynen valokuvat, Boven mieletön "hevosenkuola" ( The Foamy Saliva of a Horse ) -veistosinstaallatio. 
Norjalaisen Ida Ekbladin monella tekniikalla toteutettu teoskokonaisuus pysähdytti  selittämättömällä tunnelmallaan. Siinä oli vaikuttavalla ammattitaidolla yhdistelty eri tekniikoita kompaktiksi kokonaisuudeksi, jossa ei tiennyt missä maalaus loppuu ja veistos alkaa. Samaa sukua oli myös Piscitellin hieno silkkikangasinstallaatio. Upea ja monitasoinen ja ylellinen ( voiko taiteesta sanoa niin??) oli The Black Arch, ensi kertaa mukana olevalta Saudi Arabialta. 

Paljon tekstiä  ja vähän visuaalisuutta tarjoavia teoksia oli paljon esim
Tanskan, Espanjan ja Venäjän paviljongit, ne eivät kolahtaneet minuun ollenkaan kuten eivät myöskään monet videoteokset.
Videoteoksia pitää katsoa tietty aika ja järjestys, jonka taiteilija määrittää, ja siihen pitää herkeämättä keskittyä. Se ei ole oma tapani kokea taidetta. Yllätys oli siis suuri, kun  syvimmän vaikutuksen teki juuri videot Etelä-Amerikan "osastossa" ja varsinkin chileläisen Pratsin teos ( ks. linkki ) Siinä käsitellään ajankohtaista asiaa,  maanjäristystä ja sen tuhoja, siinä on oivallista ilmaisua, se on koskettavaa ja kaunista ja merkityksellistä, se kertoo taitelijan työstä ja sen merkityksestä.
Tästä voi lukea, mitä mun mielestä taide parhaimmillaan on.
ovi Arsenalesta poistuttaessa


Ps. Matkaseurueeni, Baren Baren taideryhmä, oli melko yksimielinen arvioissaan. Toiset olisivat varmaan lisänneet Japanin ja Korean paviljongit vaikuttavimpien teosten/teoskokonaisuuksien listaan eivätkä ehkä olisi nostaneet Pratsia ykköseksi. 
Ekblad innoitti meitä kaikkia samoin kuin Boven hevosenkuola-teos. Mainittakoon että matka sujui kaikin puolin hyvässä yhteisymmärryksessä ilman yllätyksiä jos sellaiseksi ei lueta  kissamaista aivastustani.
----
I visited  the Venice Art Biennale with the Baren Baren art group. I was most impressed of the works in the pics above, see the links. Both the Finnish pavillon by Vesa-Pekka Rannikko and Swedish ( Ruotsin paviljonki ) were stylish but not as deeply impressive as f.ex. Gran Sur by Fernando Prats, see the links above.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti