Sivut

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Vain väriä ja elämää



Lönnströmin taidemuseon ikkuna

Hormi luukkuineen

Janne Kaitalan maalaus


Poikkesin Raumalla taidenäyttelyissä. Lönnströmillä oli esillä näyttely Kuningasten kuningas, tanskalaista modernismia. Näyttely on kiinnostava oman aikansa kulttuurihistoriallisena kuvana. Luulen etten ole ainoa, jolle tanskalainen modernismi ei sano mitään. Syy miksi juuri tanskalaista taidetta on esillä lienee siinä että Rafael Lönnström, raumalainen teollisuusmies ja taiteen kerääjä, tuli Suomeen ja Raumalle Tanskasta. Tässä mielessä näyttely on valaiseva ja kiinnostava.
Taiteellisesti en sen sijaan pitänyt näyttelyä ja teoksia kovin kiinnostavina. Vastaaavan aikakauden muitten näyttelyiden, Ateneumin Arjen Sankarien ja Turun Otto Mäkilän näyttelyitten jälkeen tämä kokonaisuus oli laimea.

Huomasin taas kerran tarkastelevani museorakennusta, jonka muistan poliisilaitoksena ja raatihuoneena 60-luvulta. Rakennus on hieno kivitalo, joka on aikoinaan valmistunut yksityiskodiksi. Siinä on kauniita, soikeita ikkunoita ja hauskoja, pieniä yksityiskohtia.
Piharakennuksen studiossa oli aikoinaan vankilasellit, mutta nyt siellä on Janne Kaitalan vahvoja ja monikerroksisia maalauksia. Hän käyttää värejä taitavasti ja on vahva ja varma ja persoonallinen maalari.

Rauman taidemuseo
on Vanhassa Raumassa. Siellä on kaikilla taloilla nimi.
Museo sijaitsee Pinnala -nimisessä rakennuksessa. Tai oikeastaan kahdessa rakennuksessa jotka ovat kiinni toisissaan, kauppias Bromanin komea kivitalo ja puurakennus. Kuten aiemmin olen kertonut, äitini vanhemmat asuivat Pinnalassa, sen vaatimattomammassa puuosassa, 60-luvun alussa. Taidemuseo oli siis mummulani.
Isoisä, pappa, teki hautakiviä. Ainut asia minkä hänestä muistan on lehtikulta.
Hänellä oli sitä pöytälaatikossaan silkkipaperien välissä hautakivien nimikirjoituksia varten. Muistan yhä lehtien ihmeellisen, syvän keltaisen värin ja haurauden. Muutama vuosi sitten käsittelin itsekin lehtikultaa naamiokurssilla ja syvää on kullan kelta edelleenkin.

Mamman ja papan huoneissa on tällä kertaa kiinnostava kokonaisuus Vain Elämää.
Se on intohimoisen taidekeräilijän Vexi Salmen kokoelmasta koottu näyttely.
Keräilijän kierros järjestetään heinäkuun viimeisenä viikonloppuna, täytyypä poiketa katsomaan ja kuulemaan, miten kokoelma on syntynyt.
Näyttely on viimeistellysti rakennettu ja siinä on erilaisia ja mielenkiintoisia teoksia ja toisin kuin luulin, myös vähän vanhempaa taidetta, esim. Mauno Markkulan teoksia 40- luvulta.
Salmi on kerännyt melkoisen läpileikkauksen merkittävää suomalaista nykytaidetta.
On sitten keräilijän kierroksella hauska kuulla perustuuko keräily intuitioon, taiteilijoitten persoonaan ja kaveruuteen heidän kanssaan vai molempiin.
Tässä näyttelyssä ei saa kuvata. Miksi, muuten?
Alin kuva on Pinnalan takaa, vanhan Rauman ränsistyneestä ikkunasta Joka ikkunalla on erilaiset verhot ja kulahtaneita kukkia. Kiinteistöjä on alettu entistää, joten otin kuvan ikkunoista muistoksi.

Paluumatkalla Tamperelle poikesin ystäväni Heli Innalan ja Kristiina Alatalon näyttelyyn Vammalan Jaatsille. Viehättävässä Gallen-Kallelan entisessä lapsuudekodissa on esillä "Kultaa ja kimalletta". pidin erityisesti molempien taiteilijoitten lintumaalauksista. Hienoa värin voimaa ja herkkyyttä!
----

Color and life
I visited Lönnström Art Museum and Rauma Art Museum. They are located in charming old buildings. Lönnström art museum is in former police station and prison and Rauma Art Museum, well, there lived my mother´s parents in the early 60´s.
On my way back I visited my friend, Heli Innala´s and Kristiina Alatalo´s exhibit Kultaa ja kimalletta ( Gold and glitter ) in Jaatsi, Vammala.

2 kommenttia: